RAUTA

ESIINTYMINEN JA SAATAVUUS

Niittykasvit sisältävät runsaasti hyödynnettävissä olevaa rautaa, kun taas viljassa olevaa rautaa hevosen ruuansulatus ei pysty kunnolla imeyttämään. Yleisimmät ravintoaineet sisältävät runsaasti rautaa. Suuret mangaani- ja fosforiannostukset heikentävät raudan imeytymistä. Liiallinen raudan saanti häiritsee muiden mikromineraalien imeytymistä ja voi aiheuttaa näiden puutostilan.

FYSIOLOGISET VAIKUTUKSET

Mikromineraaleista elimistössä on eniten rautaa. Noin kaksi kolmasosaa kehon raudasta sijaitsee veren punasoluissa olevassa väriaineessa hemoglobiinissa sekä lihaskudoksen väriaineessa myoglobiinissa. Elimistö tarvitsee hemoglobiinin rautaa kaikkiin elinten ja kudosten toimintoihin, sillä se osallistuu hapen kuljettamiseen lihaksiin. Rauta on tärkeässä asemassa myös vapaiden radikaalien tuottamisessa ja vähentämisessä ja siten vaikuttaa kehon immuniteettisuojaan.

TARVE

Tasapainoisesti laaditulla ruokavaliolla ravittu hevonen saa kaiken tarvittavan raudan eikä rautalisää tarvita.

PUUTOSTILA

Raudanpuute on harvinaista. Sitä esiintyy lähinnä silloin, jos hevosella on runsaasti syöpäläisiä tai sillä on suuren vuotohaavan aiheuttama verenhukka ja anemia. Hevosen anemia johtuu useimmiten kuparin puutteesta. Yleensä hevosen raudan hukka on hyvin pientä, rautaa poistuu elimistöstä vähäisiä määriä lannan ja hikoilun mukana sekä synnytyksen myötä.

MYRKYLLISYYS

Raudan yliannostus häiritsee fosforiaineenvaihduntaa ja kasvua sekä luuston kivennäispitoisuuden kehittymistä. Liika rauta on vahingollista etenkin varsoille. Ne voivat kärsiä ripulista, elimistön kuivumisesta ja pahimmillaan vaipuvat kuolemaan johtavaan koomaan. Yleinen harhaluulo on, että rautalisällä saadaan nostettua veren hemoglobiinipitoisuutta. Tämän vuoksi etenkin kilpahevosille annetaan rautapistoksia. Tästä ei tutkitusti ole ollut mitään etua hevosen suorituskykyyn. Sitä vastoin hevosen on todettu kärsivän lievästä rautamyrkytyksestä, mikä aiheuttaa ruokahaluttomuutta, painon alenemista, heikentynyttä kasvua ja suolisto- ja maksavaurioita.