OHUTSUOLI
- ’nopean’ energian jakeluasema
Mahanportti avautuu ohutsuoleen, johon avautuu myös sappitiehyt. Hevosella ei ole sappirakkoa ja siksi sappea erittyykin jatkuvasti. Sapen tärkein tehtävä on muuttaa rasva vesiliukoiseksi, niin että se voi imeytyä vereen ja kulkeutua muualle elimistöön. Haimanesteen erittyminen on myös tärkeä kemiallinen tapahtuma. Haimanesteessä on bikarbonaattia, joka neutraloi hapanta mahansisältöä. Se sisältää myös valkuaisaineita, rasvaa ja hiilihydraatteja hajottavia entsyymejä sekä eräitä veren sokeritasapainoa sääteleviä hormoneja (insuliinia, glukagonia).
Nopeasti hyödynnettävät energianlähteet - esim. sokeri ja tärkkelys - otetaan käyttöön ohutsuolessa. Tämä on kemiallinen prosessi, jonka vaikuttaja-aineita kutsutaan entsyymeiksi. Tästä saatua energiaa käytetään yleensä nopeatempoiseen lihastyöhön. Energia on nopeasti saatavilla, ja ellei sitä käytetä liike-energiana, se varastoituu lihaksiin, maksaan ja elimistön rasvakudokseen.
Tärkkelyksen muuttuminen yksinkertaiseksi sokeriksi on tärkeä ’nopean energian’ lähde. Hevosella on kaiken kaikkiaan vähän entsyymejä helposti palavien hiilihydraattien hajottamiseen. Siksi tällaisten hiilihydraattien merkitystä rehussa ei pidä liioitella.
Ohutsuolen pituus on vaikuttavat parikymmentä metriä, ja se toimii erittäin tehokkaasti. Ohutsuolen limakalvo on poimuista, mikä lisää ravinnon imeytymispinta-alaa. Lisäksi suolen seinämissä on pienenpieniä ’haituvia’, joita kutsutaan nukkalisäkkeiksi. Niiden tehtävänä on lisätä suolenseinämän pinta-alaa entisestään. Lisäksi ne erittävät entsyymejä, jotka pilkkovat tärkkelyksen sellaisiksi yksinkertaisiksi sokereiksi, joita hevonen voi käyttää energianlähteenään. Nämä sokerit imeytyvät suolenseinämän läpi veren kuljetettaviksi.
Mahansisältö kulkee ohutsuolen läpi erittäin nopeasti. Noin tunnin kuluttua nielemisestä rehu on jo matkannut koko reitin. Tämä merkitsee 30 cm:n minuuttinopeutta. Samoin kuin mahalaukussa, ohutsuolessa ravinnon imeytyminen on määrällisesti vähäistä. Lähinnä mahansisältö valmistuu käsiteltäväksi hevosen tärkeimmällä ruoansulatusasemalla, paksusuolessa.
Ohutsuolen limakalvot ovat tiheäpoimuisia. Näin imeytymispinta-ala on mahdollisimman suuri.