MAHALAUKKU

- väliasema

a. Verisuoni

b. Ohutsuoli

c. Mahalaukku

d. Paksusuoli

e. Umpisuoli

f. Peräsuoli

Monet pitävät mahalaukkua eräänlaisena pääteasemana, jossa lopullinen ravinnonotto tapahtuu. Näin ei nisäkkäillä kuitenkaan ole - varsinkaan hevosella. Sen mahalaukku on ruumiin tilavuuteen ja muuhun ruoansulatuselimistöön verrattuna huomattavan pieni. Rehu viipyy mahalaukussa suhteellisen lyhyen ajan.

Mahansisällön sisäänvirtaus tapahtuu mahansuun ja ulosvirtaus mahanportin kautta. Mahansuu muodostaa tehokkaan sulun, joka estää kaasun ja mahansisällön takaisinvirtausta. Tästä johtuu, ettei hevonen oksentele tai röyhtäile. Jos mahalaukussa syntyy liikaa kaasua, ei hevonen siis pysty ’pienentämään painetta’, ja ähkykohtauksessa mahalaukku jännittyy voimakkaasti. Ähkytapauksessa hevosta on estettävä pyörimästä maassa, sillä se lisää mahalaukun puhkeamisriskiä.

Kun tärkkelys alkaa käydä bakteerien vaikutuksesta, mahalaukussa syntyy kaasuja. Tämä prosessi on luonnollinen osa ruoansulatusta. Tavallisesti kaasu etenee suolistossa, josta se imeytyy osittain elimistöön. Runsas käyminen suolistossa johtuu yleensä siitä, että hevonen syö liian nopeasti tai että se on saanut sopimatonta rehua. Vaiva hoidetaan tavallisesti siten, että eläinlääkäri vie sondin sieraimen kautta mahansuulle ja poistaa siten kaasua ja mahansisältöä, jolloin mahalaukun paine laskee.

Hevosen mahalaukun pienuudesta johtuen on siis parasta ruokkia hevosta useilla pienillä rehuannoksilla päivän mittaan. Hevonen on luotu syömään jatkuvasti ja näin se vapaana ollessaan tekeekin.

Mitä harvemmin hevonen saa syödäkseen, sitä suurempi vaara sen on saada ruoansulatusvaivoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos hevosella on tallissa mahdollisuus syödä silloin kun haluaa, se käyttää syömiseen 8-16 tuntia vuorokaudessa.

Mahalaukussa ruoka sekoittuu happamaan mahanesteeseen, mikä on tärkeää ruoansulatuksen myöhempiä vaiheita varten. Mahaneste nimittäin aktivoi entsyymit, joiden avulla ravinto pilkkoutuu sellaiseen muotoon, että hevonen saa sen ohutsuolessa käyttöönsä. Syljen tavoin mahanestettä erittyy, vaikkei hevonen söisikään - tämäkin osoittaa sitä, että hevonen on luotu syömään tauotta. Mahaneste myös tuhoaa bakteereita ja suojaa näin hevosta infektioilta, jotka voisivat muuten levitä ruoansulatuskanavaan.

Mahanportti ’annostelee’ mahansisältöä ohutsuoleen, seuraavalle pysäkille.

Viime vuosina korkeatasoisten hevosklinikoiden eläinlääkärit ovat tarkkailleet hevosten mahahaavatapauksia järjestelmällisesti. Muun muassa Uudessa-Seelannissa on havaittu, että mahalaukun limakalvon haavaumat etenkään täysverivarsoilla eivät ole lainkaan harvinaisia. Kun hevosen mahalaukun seinämiä on tutkittu kuituoptiikalla, on mahahaavan voitu päätellä olevan yllättävän yleinen vaiva. Yllättäen mahahaavan ei kuitenkaan ole todettu merkittävästi laskevan hevosen suorituskykyä.