HEVONEN - KORSIREHUN KÄYTTÄJÄ

Hevonen on luonnostaan kasvinsyöjä. Kun laidunkausi päättyy, hevonen joutuu luonnollisesta poikkeavalle ruokavaliolle. Joudumme käytännön syistä korvaamaan laidunnurmen heinällä, kauralla, säilö- ja väkirehulla sen mukaan, mihin hevosta käytetään. Kesytettyään hevosen ihminen on jossain määrin muuttanut hevosen luonnollista ruokavaliota. Tämä tosiseikka kannattaa silloin tällöin palauttaa mieleen. Nykyaikaiset tutkimustulokset paljastavat, että kasvikuiduilla on suurempi merkitys hevosen ruoansulatuksen häiriöttömään toimintaan sekä ravinnosta saatavan energian imeytymiseen, kuin aiemmin on oletettu.

Tässä luvussa seuraamme ravinnon kulkua hevosen ruoansulatusjärjestelmässä suuontelosta peräsuoleen. Ruoansulatukseltaan hevonen poikkeaa monin tavoin muista heinää syövistä nisäkkäistä. Monet väärinkäsitykset johtuvat siitä, että on yritetty soveltaa muiden eläinten ruokinnasta saatuja kokemuksia hevosen ruokintaan.

Hevosen kovasta rasituksesta johtuva kasvanut energiantarve voidaan kattaa vain tiivisterehun käytöllä. Tällöin on tärkeätä, että hevonen saa riittävästi kuitua. Lisäksi ravinnosta saatavan energian on oltava hevosen ruoansulatukselle soveltuvassa muodossa, jotta kuona-aineiden kertyminen lihaksistoon saadaan minimoitua. Rasva on helposti sulava energianlähde. Nykyaikainen väkirehu sisältää runsaasti rasvaa ja kuitua. Tämän vuoksi rehuraaka-aineena käytetään mieluummin kauraa kuin esimerkiksi ohraa tai maissia.

Ei ole itsestään selvää, että hevonen saa juuri sen elimistölle suunniteltua ravintoa. Moni suomalainen hevosenomistaja ruokkii hevosiaan yhä nautaeläimille tarkoitetuilla kivennäisillä.

Ihmisravinnon yhteydessä käytetään usein termiä ’funktionaalinen ravinto’. Tällä tarkoitetaan ravintoaineita, joilla on lääkkeiden kaltaisia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nykyaikaisen tutkimuksen ansiosta hevosen ravintoaineiden imeytymisestä tiedetään riittävästi, jotta on voitu kehittää ’funktionaalisia rehuja’, joilla on vastaavanlainen vaikutus.