ENERGIANLÄHTEET

- useita ’täyttöasemia’

Energianotto tapahtuu eri tavoin rehun edetessä hevosen ruoansulatusjärjestelmässä.

Ensimmäinen ’energianottoasema’ on ohutsuoli. Helposti hajoavat energianlähteet, kuten sokeri ja tärkkelys, otetaan käyttöön siellä. Tämä on kemiallinen tapahtuma, jossa vaikuttavia aineita kutsutaan entsyymeiksi. Tällä tavoin otettua energiaa hevonen käyttää pääasiassa ’räjähtävää’ lihasvoimaa tarvitsevaan työhön. Energia on nopeasti saatavilla ja ellei sitä käytetä liikkumiseen, se varastoituu lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen.

Seuraava energianottoasema on hevosen paksusuoli. Siellä mikrobit muuttavat suolensisällön sellaiseksi, että hevonen pystyy hyödyntämään sen sisältämän energian. Pieneliöt muuntavat ravinnon kuidut ja tärkkelyksen rasvahapoiksi, joiden sisältämän energian hevonen voi hyödyntää.

Noin 60% ruokinnasta saadusta kokonaisenergiasta imeytyy paksusuolessa. Siksi on tärkeää, että energianmuutosprosessista huolehtivilla mikrobeilla on suotuisa elinympäristö. Hevonen on luonnostaan korsirehunsyöjä. Jotta energia imeytyisi paksusuolessa hyvin, on hevosen saatava riittävästi korsirehua. Korsirehun lisäksi annetaan energiantarpeen mukaan muuta helposti sulavaa ja nopeasti imeytyvää ravintoa.

Jotta ravinto olisi koostumukseltaan tasapainoista, on otettava huomioon molemmat energianottotavat - ts. sekä ’nopean’ energian otto ohutsuolessa että energianlähteiden muuntaminen paksusuolessa mikrobien avulla.

Väkirehun perustana on runsaasti rasvaa ja kuituja sisältävä rakeistettu täysrehu tai kaura, jolla on vastaavat ominaisuudet. Näin rehun koostumuksesta tulee tasapainoinen ja se ylläpitää oikeaa bakteerikantaa paksusuolessa. Nopeasti hyödynnettävää energiaa annetaan tarpeen mukaan - eli sen mukaan, millaisiin suorituksiin hevosen on kyettävä - runsasenergisenä täydennysrehuna.

Jopa hyvin ruokittu kilpahevonen voi kärsiä hetkellisestä energianpuutteesta. Niinpä se, että energia on oikeassa muodossa, ei yksin riitä. Tutkitaanpa hevosen energianottoa hetki hieman tarkemmin:

Hevonen ottaa energiaa ruoansulatuksen kautta kahdessa osassa. Ensimmäinen on mahalaukku/ ohutsuoli. Näiden energian vastaanottokyky on varsin rajallinen, ja valtaosa niissä otettavasta energiasta varastoituu maksaan ja lihaksistoon glykogeenin muodossa. Elimistö käyttää glykogeenivaroja erityisesti lyhytkestoisissa, räjähtävää voimaa vaativissa lihassuorituksissa. Lyhyellä 400 metrin matkalla kilpaileva quarteri pärjää omilla glykogeenivarastoillaan. Pidemmillä matkoilla hevoset tarvitsevat ajoittain toisentyyppistä energiaa - jonka imeytyminen tapahtuu paksusuolessa.

Hevosen elimistö kattaa suurimman osan energiantarpeesta paksusuolen kuituja käsittelevien prosessien avulla. Kilpahevosten ’virittäminen’ suurten sokeriannosten tai tärkkelysrikkaan rehun, kuten kaura-, maissi- tai ohraruokinnan avulla on vastoin hevosen normaalia aineenvaihduntaprosessia. Nopeasti imeytyviä energianlähteitä tarjotaan runsaasti, vaikka hevosen ohutsuoli pystyy ottamaan energiaa vastaan varsin rajoitetusti. Kilpailussa tämä voi saada aikaan ’akuutin energianpuutteen’ kesken juoksun.

Kovassa rasituksessa oleva hevonen tarvitsee siis oikeanlaista, kuiturikasta ravintoa, jotta siinä oleva energia imeytyy paksusuolessa. Tutkimuksissa on todettu, että kuitu- ja rasvapitoisella ruokavaliolla voidaan nopeuttaa hevosen paksusuolen kautta tapahtuvaa imeytymistä. Tämä johtuu etupäässä hevosen hormonaalisesta ruokavalioon sopeutumisesta.

Myös kreatiinia on käytetty hevosen energiansaannin parantamiseen. Markkinoilla on useita kreatiinivalmisteita. Vuonna 1994 tehtiin Ruotsin Lantbruksuniversitetissa ravihevosilla tutkimus kreatiinin vaikutuksista rasituksenalaisiin hevosiin. Tutkimuksessa ei havaittu kreatiinin parantavan hevosen suorituskykyä.

Niin kutsutut ketjuuntuneet aminohapot voivat parantaa kilpahevosten suorituskykyä. Aminohapot imeytyvät ruoansulatuskanavassa. Ne eivät varastoidu maksaan vaan kulkeutuvat suoraan lihaksiston polttoaineeksi. Kovassa lihastyössä ne antavat energiaa ilman lihaksiin kertyviä kuona-aineita, mikä luonnollisesti edesauttaa lihaksiston toimintaa.

Lihastoimintojen häiriintyminen (jäykkyys, lannehalvaus ym.) on yleistä toipilashevosilla ja laskee kilpahevosen suorituskykyä. Etenkin tähän taipuvaiset hevoset tarvitsevat pitkän palautumisjakson vaativien suoritusten välillä. Usein kyse on monesta toisiinsa vaikuttavista seikoista - mutta etenkin ruokinnalla tiedetään olevan suuri merkitys.

Hyvä verenkierto on edellytys lihaksiston toimivuudelle. Veri kuljettaa lihastoimintojen tarvitsemaa happea, energiaa ja muita aineita. Se myös kuljettaa pois lihaksiin kertyneitä kuona-aineita. Ruokinta säätelee veren koostumusta - ja vaikuttaa näin osaltaan veren kykyyn edesauttaa lihastoimintoja.

Jotta veri voi virrata tasaisesti lihasten suoniston läpi, täytyy nestetasapainon olla kunnossa. Kova rasitus aiheuttaa nestevajetta, mikä sakeuttaa verta. Kuitupitoisella ruokavaliolla ruokinnalla voidaan edesauttaa elimistön kykyä ylläpitää nestetasapainoa kovan rasituksen aikana.

On tärkeää, että kovaan rasitukseen joutuvat lihakset saavat oikeanlaista ’polttoainetta’. Paksusuolen tuottamat rasvahapot ovat tärkeä energianlähde lihaksille. Näistä saatava energia on helposti vastaanotettavissa ja muodostaa suhteellisen vähän kuona-aineita. Niinpä on ratkaisevan tärkeää, että paksusuoli toimii hyvin - tähän ravinnon kuitupitoisuudella on suuri merkitys. Maltillisella rasituksella paksusuoli tuottaa ainakin 60% hevosen kokonaisenergiantarpeesta!

Väkirehupainotteinen ruokavalio yhdistettynä tärkkelyspitoisiin ravintoaineisiin sitoo paksusuoleen runsaasti nestettä. Hevosen elimistö ei pysty käyttämään tällä tavoin sitoutunutta vettä terveen nestetasapainon ylläpitämiseen. Tämän vuoksi hevoselle tarkoitetun väkirehun tulee sisältää runsaasti rasvoja ja kuituja.